"Jäämeren Rusinat"
Hiljaisuuden äärellä, hengittämättä hiljaa,
luonnon suuruutta ihannoiden.
Nöyränä ota vastaan kaikki se kauneus,
ylevä olemassaolo.
Tunturijärven tyven pinta, järkähtämättömät rinteet,
ruskan hehku ja joki, jonka virrassa kulkevat
tuhannet tarinat.
Tästä alkakoon "Jäämeren Rusinoiden" tarina. Matka, joka sai alkunsa Jäämereen upotettavista varpaista. Syyskuu on jo lopullaan kun suuntaamme auton keulan kohti Jäämerta, ajatuksena katsella maisemia, tavata ystäviä ja etsiä uusia kiinnostavia melontakohteita tuleville melontakausille. Rovaniemi ohitetaan sujuvasti ja ensimmäistä etappia istutaan Vikakönkään kupeessa, kuksissa kuumaa sumppia.
Matka jatkui ihan kelpoisessa kelissä. Sodankylä sivuutettiin sujuvasti Käyrämösssä roihah-tanutta ruskaa ihaillen. Suunnattiin Saariselälle katsastamaan tuttuja poroihmisiä Armia ja Timoa. Porotilayrittäjinä heillä on upeat puitteet aidon saamelaisen elämyksen luomiseen turisteille. Joiku Kotsamo oli elämys tällaiselle "puoliammattilaiselle" matkailuhemollekkin poroineen ja kotineen, puhumattakaan rauhoittavasta Reikihoidosta saamelaismusiikin tunnelmissa.
Lepposan yö jälkeen suuntanamme oli Norja ja Jäämeri. Kurvailimme Inarijärven reunaa kohti Sevettijärveä, samalla tsuumaillen hyviä vesille lähtöpaikkoja tulevien kajakkiretkien varalle Inarilla. Hyviä paikkoja löytyikin Partakosta ja Nitsijärveltä. Kahvit juopastiin Jänisjärven kupeessa ihastellen hiljaisuutta ja rauhaa. Norjan puolelle sujahdettiin Näätämöstä ja olipas hirmuinen ero Suomen ja Norjan tuntureissa. Laakeat pallo-tunturit vaihtuivat rosoisiin, tummiin ja korkeisiin tuntureihin tosi pian rajan jälkeen. Uskomatonta.
Pilviselläkin säällä tunturit olivat todella hienoja ja maisema avautui eteen serpenttiinitien mutkien ja mäkien myötä. Bygeijan kylä sattui matkan varrelle, mutta varsinainen "kastautminen" Jäämereen suoritettiin Varangin vuonossa, pikkuruisella rannalla. Minä rohkenin kahlata veteen, mutta Pekka kasteli vain sormen. Kovasti varoen piti "tönkkö-polven" jäisessä vedessä kuljailla, oli se niin kylmää. Mutta tulipa tehtyä....Hyrr...
Jäämereltä matkaa jatkettiin takaisin Suomeen Utsjoelle ja siitä Suomi-neidon päälakea pitkin Karigasniemelle. Upeimmillaan ruska oli "Suomi-neidon" takaraivossa ja yllättävän suuren vaikutuksen meihin teki vierellä virtaava Tenojoki, joka hiljaisen virran mukana kuljetti tuhansia tarinoita elämästä ja kohtaamistaan ihmisistä. Majesteettinen elämys.
Kotoiseen Inariin ajaeltiin yöksi kertaamaan matkan mukavia muistoja. Aamusella sade piiskasi maisemaa ja oli aika miettiä seuraavaa kohdetta. Yksimielisesti päätettii kurvailla Lemmenjoen kautta Leville kylpylään hemmoittelemaan matkalaisia. Lemmenjoen rannalla stopattiin ja tietysti pussattiin, Lemmenjoella kun oltiin. Ilma oli sen verran huono, että pikaisesti matkaa jatkettiin.
Levillä asetuttiin kylpylähotelliin. Köpöttelemällä kierreltiin kylän raittia ja hämmästeltiin älytöntä majoitustarjontaa alueella. Sitten kylpylään. Jokainen solu, nivel ja nikama oli kuin taivaassa -ihanissa kylmissä ja kuumissa altaissa, poreissa "kiehumassa" kuin perunat kattilassa ja kaiken kruunasi huimat vauhdit liukumäessä. Niin siinä muuttui matkalaiset Rusinoiksi.
Ryppyisiä oltiin kylpylän jäljiltä.
Raukeus ja rentous hiipi kroppaan ja oli aika lökötellä telkkarin äärellä. Mutta vielä reipastuttiin ja "kipaistiin" maailman parhaille pizzoille Renna nimiseen ruokapaikkaan. Nam. Vielä oli kytevä ajatus sivahtaa Souvareita katsomaan ja tanssia pelaamaan hotellille, mutta uni-ukko vei voiton matkalaisista. Makiasti nukutti.
Kotimakalle lähdettiin aamusella muhkean aamupalan jälkeen. Suunnattiin Pelloon ja sieltä rajan yli Ruotsin puolelle. Näin meidän reissusta tuli kolmen valtakunnan kierros. Kahviteltiin tienposkessa jossain päin ruotsia ja kotimaahan palattiin Aavasaksalta. Auto oli yltä päältä ravassa ja kurassa, mutta aurinko paistoi ja 1600 km oli takana. Aivan huippu reissu ja uskomaton elämys kahdelle "Rusinalle", joille tärkeintä on kaunis luonto, leppoisa mieli ja mukava yhdessäolo.
Suosittelen.